14. syyskuuta 2016

Meidän koti

Mun piti esitellä meidän "uusi" kämppä jo ajat sitten. Tarkemmin sanoen vuosi sitten. Joo, vuosi me ollaan nyt Sanen kanssa asusteltu yhessä, aika kivaa on ollut. Alettiin seurustella toukokuussa 2015 ja oisko kesäkuun lopussa laitettu yhteistä asuntohakemusta KOASille. En ees tajunnut miten hätäiseltä se ulkopuolisen korviin kuulostaa, ennen kuin yks suomalainen sitä Tukholman kielikurssilla kommentoi. Koska kaikki jotka meidät tunsi, tiesi, et me asuttiin anyways jo koko kesä saman katon alla Sanen yksiössä (ehkä kaks yötä vietettiin mun Myllyjärven solussa), joten se oli ihan loogista et totta kai muutetaan yhteen, ettei turhaan makseta kahdesta kämpästä vuokraa. 

Sillon reilu vuosi sitten oltiin ihan innoissamme muuttamassa yhteen; musta tuntu heti paljon enemmän et tää on mun koti. Oma opiskelijakämppä tuntu aina jotenkin niin väliaikaselta ratkasulta. Lisäks etenkin aluks oli ihan että halleluja miten paljon tilaa (kun oltiin kesä kyyhötetty siellä keskustan yksiössä), mut nyt alkaa kyllä tääkin käydä paikka paikoin vähän ahtaaksi. Ehkä pitäisi vaan osata olla haalimatta liikaa rompetta. Mutta hei tässä tää koti nyt tulee!
 Tervetuloa meille!
Hei moi opiskelen ruotsii! Mullon kans jääkaapissa ruotsinkielisiä jääkaappirunous-magneetteja.
Tosi esteettinen eteinen... Kengät on vähän molempien pahe, kaapeista löytyy vielä lisää pareja.

Jotenkin kun muutti tänne vuosi sitten, niin ajatteli, että tässä saa nyt asua jonkun viisi vuotta. Vaikka totuushan on se, että jos mä keväällä valmistun (mainitsen sen näköjään joka merkinnässä, jotta ite alkaisin sisäistää sen), niin kuka tietää mihin mä päädyn asumaan. Huii... Mut se on sen ajan murhe.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ihastele, ihmettele, kommentoi, kauhistele, naura ja nalkuta.