30. maaliskuuta 2015

Viikonloppu ja viikon alku

Lauantaina meillä oli kahvilakerhon kanssa kaupunkikierros, jota harmaa tihkusadesää vähän latisti. Toivolan vahalta pihalta ja Pienestäkamarista tarttui mukaan söpöjä kortteja/julisteita, ja De Caféssa saatiin lämmintä juotavaa ja makeaa syötävää.
Lauatai-iltana menin pikkusiskon luo katsomaan leffaa, ja sieltä mentiin Helmeen laulamaan karaokea. Oli hauskaa ja sit kans hämmentävää, kun siellä oli tosi paljon erittäin laulutaitoisia nuoria miehiä, ja ne laulo kaikki jotai iskelmää tai tangoa. Tuntu et oli jossai tangokuningaskisoissa tai vähintään lavatansseissa. Seurattiin myös mielenkiinnolla semmosta hieman nauttinutta parivaljakkoa siinä tanssilattialla. Nautin erityisesti pikkusiskon kommenttiraidasta: - Toi nainen romahtaa ihan just. - Missä vaiheessa noi selvis niin paljon, et ne pystyy tanssimaan?! - Oho, nyt toi pääs jo ton pyllyyn kii.

Karaokesta jatkoin Jutan kaa (Hesen kautta!) Katseeseen, koska oon känyt siellä vaan kerran eikä Jutta ikinä. Se on vähä samanlainen ku Giggling Marlin et siel käy aika jäätävä porukkaa, mut ne musat vaan on niin huiput. Tuli Teflon Brothersii, sikana ysärii, Peto on irti kaks kertaa (ollaan haaveiltu Jutan kaa salaa et päästäis tanssii stä vaikka siis tietty inhotaan sitä ja sillee...) ja sit musta ehkä parasta oli Wunderboy, koska en oo ikinä kuullu Justimusta baarissa. Saatiin myös kutsu viettämään juhannusta jonnekin pikkukylään, jossa on kuulemma sillon pomppulinna. Oolrait. Pilkku tuli tuntia aikasemmin yhyy, siitä sit vanhempien luo nukkumaan.
Sunnuntaina mentii serkun rippijuhliin. Mä kyl jotenki tykkään sukujuhlista: hyvää syötävää ja tosiaan saan mun serkuista vaan niin loputonta riemua.
Kuvassa (toinen) tän päivän lounaani yliopistolla, ku olin nii intona et hei tää koko setti 2 euroo 60 senttii! Vielä kolme leipäpalaaki ois voinu ottaa!

Olin huolissani et osaanko opiskella, ku tuntuu, etten oo tehny sitä tosi pitkään aikaan... Tällä viikolla pitäis meinaan olla ahkera. Viikko saikin just niin räjähtävän startin, kun olettaa saattaa eli ku radio herätti kello 8:00, nii mä vaa makasin sängys ja kuuntelin musaa 45 minuuttia, ennen kuin kykenin nousee ylös. Kyl mä tänään kuitenkin sainkin jotain yliopistolla tehtyä, huomenna ehkä enemmän. Lähinnä ehdin lukea ohjaajan kirjottamat kommentit (116 kappaletta) mun uusimpaan kandipätkään. Rupes naurattaa, ku kommenttien sävystä näky ohjaajan asteittain kehittyvä turhautuminen mun sanajärjestysvirheisiin: "ordföljd" → ”ordföljd!” → ”ORDFÖLJD” → ”ORDFÖLJD!” → ”ORDFÖLJD = KON SU KIE PRE!”

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ihastele, ihmettele, kommentoi, kauhistele, naura ja nalkuta.