3. tammikuuta 2015

2014

Tykkäsin tavastani kerrata vuosi 2013, joten jatketaan samaan malliin. Vuoden 2014 jokaista kuukautta heijastelkoon  valokuva ja kymmenen satunnaista, toisiinsa liittymätöntä lausetta päiväkirjastani kyseiseltä kuulta.


T a m m i k u u
Sit vaan heti et ei, en mä vaan voi enää olla tän jutun yläpuolella ja ulkopuolisena, mä oon mukana tässä, mä oon jo kiinni näissä ihmisissä. Olin just niin tyhmä ja ujo, kun etukäteen pelkäsin. Illalla katon Mirjan kaa Maajussille morsiamen, lauantaina Singstar-ilta Katrilla ja sunnuntaina ekaan tapaamiseen Jyväskylän kahvilakerhon kanssa. Tulee hyvä mieli aina kaikista kohtaamisista. Tän hetken hartain toive on päästä tuutoriksi. Huomenna on pitkä päivä, mut kaks ihanaa ihmistä saa mut vapaaehtoisesti pidentää sitä kahella tunnilla. Tassuttelen tääl yössä ja Mirja nukkuu. Hieno viikko, muista nauraa iha älyttömästi, mut varo, ettei mee pakkasta suuhun. Masennuin vähän ku tajusin (=luin) hiusten kasvavan 9 cm vuodessa. Hienoo ja jännää matkata Muurameen meneväl bussilla, kaikki ihmiset cooleja.

H e l m i k u u
Mut tänään vasta pitkästä aikaa lumen narskumista. Silmälasipäisen pojan mysteeri. Matkalla puhuin yksin ruotsia, niitä näitä. Mutta sitten oivalsin, että jos en olisi kävellyt yksin, en olisi saanut tajuta asioita ja itkeä onnesta. Mäyrämäkeen on niin kotoisa mennä, kun kaikki on vielä puolen yön aikaankin hereillä ja talo elossa. Nyt olen oikeassa kaupungissa, oikeiden ihmisten ympäröimänä. Tykkään auttaa ja neuvoa, Mirjakin kyseli hauista. Löysin Timi Lexikonin jo hetki sitten - samalla kun tunnustin rakkauteni savon murretta kohtaan. Ja kuinka usein mä oon muka ottanut riskejä? Lupaa mulle, et joku päivä sä oot Lontoossa ja kuuntelet Siivet auki.

M a a l i s k u u
Mut siis ihanat häät ja mä nii rakastan tommosii iltoja, et päätyy nii randomiin tilanteeseen, ettei sitä osannu alkuillasta ees kuvitella. Jos mä en tietäis näkeväni kavereita luennoilla, en tajuu mikä mut sais aamuisin ylös sängystä. Nytkin istun junassa matkalla Helsinkiin eikä mun tarvii ikävöidä ketään. Se pumppaa mun pyörän kumit ja kertoo asioita. Ihanaa nähdä et muutkin ihmiset särkyy ja hajoaa ja itkee ja pelkää eikä osaa päättää. Yksin ei oo mikään, tarvii palautetta, reaktioita, virikkeitä ja inspiraatiota muilta. Onneks on lämmin ilma ja PistePisteen pehmeä ääni ja hassut sanat hymyilyttää. Kesällä on koko ajan valoisaa ja saa olla elossa kellon ympäri. Kesä on vasta tulossa, mutta suren jo sitä, että se menee taas pois. Pitäis olla lista mun ihastuksista ku niitä on niin paljon.


H u h t i k u u
Näin unta et oltiin lähdössä avaruuteen kasvatustieteen kotiryhmän vetäjän johdolla. Eilen sain vihdoin kuulla pääseväni tutoriksi. Aina ajattelen kaikista, et ne on mua fiksumpia, sanavalmiimpia, hauskempia ja pidetympiä. Opiskelussa typerintä on, ettei sitä ehdi tehdä kunnolla. Mä makaan tässä, mun äidin vieressä - voisin yhtä hyvin maata jossain slummissa sairaana ja satutettuna. Maailma on täynnä ihmisiä, mieti mitä persoonia sun ohi lipuu koko ajan. Tuun aina helvetin kateelliseks ihmisistä. Haalarin on oltava huomiseen mennessä ready. On tosi kiire, mutta kaikkea kivaa on tapahtunut. Aamulla huvitti laittautua.

T o u k o k u u
Ärsyttää kun oon niin ääripäästä toiseen. Semmonen hassu hohoo-juttu tänään oli, että sähköpostissa kyselivät josko olisin vielä kiinnostunut menemään Asuntomessuille kesätöihin. Enkun sivuainekokeessa istuin kaksi ja puoli tuntia ja viittasin kaikkiin kolmeen aineistoon. Jos mulla on sisäistä motivaatiota niin mähän itse voin myös arvottaa mikä opiskeltava asia on tärkeää. Ainut mikä vituttaa on Gransspråk. En mä tullu tänne norjaa tai tanskaa opiskelee, kohtuutonta vaatia niiden perusteiden hallintaa. Mä sain töitä! Käki kukkuu, on valoisaa ja huomiseksi on luvattu 28°C. 24 tuntia sitten Giggling Marlinissa laitettiin valot päälle. Me lähdettiin seikkailuun.

K e s ä k u u
Ujous on luvallista. Päivän saldo: juustoateria x2, mielenkiintoisia ihmisiä sekä luultavasti keuhkokuume (meitsi ajaa +5 °C:ssa kotiin ilman takkia - sain onneks Tuokolta lisähupparin).  Mietin et oisko aika euforista kattoo kotona (kolmelta aamulla) MMFD:n 2. kauden finaali. Aurinko nousee ja kaikki parin tunnin takainen tuntuu kaukaiselta. Muutenkin oon aika fiiliksissä et mä vaa voin lähtee halutessani yksin minne vaa. Huomenna oisin tyytyväinen, jos saisin siivottua kämpän ja luettua 54 sivua lasten kaksikielisyydestä Ruotsissa. Haluun vaa kattoo kaikkii romanttisii leffoja ja kuunnella rakkauslauluja, ah. Tanssin niin maan vapautuneesti. Semmonen olo et on aika kivaa olla mä. Milloinkohan alkaa tuntua kesältä.


H e i n ä k u u
Oon nyt ollu töissä kaks viikkoo. Kiva tienata rahaa ja polkee rantaraittia auringon paahteessa. Tekis mieli mennä Pipefestiin. Kesä on parhaimmillaan ja tuntuu et se valuu hukkaan. Vaikka kyllähän sen tiesi jo eilen, kun vasta iltayhdeksältä pyöräili Filmtowniin hakemaan Sinkkuelämää kakkoskautta ja Ben and Jerry's -purkkia. Montako valomerkinjälkeistä kotiinpyöräilyä? Erinomainen alku päivälle: kaveripyyntö Pandoralta! Eiks oo olemas ketää, joka haluis festaroida mun kaa selvin päin? Haluun Pokémonii, Winx-klubii, Spies-tyttöjä ja Ankronikkaa DVD:lle! Hei rakastan mun serkkuja, ne on ihanii.


E l o k u u
Sipe Santapukki (ja Minna Kauppi) kävi mun asiakkaana! Otan Laurasta mallia (me naurettiin Lontoossa loputtomasti) ja puhun joskus tuntemattomille. Aina muita psyykkaan ja kannustan ja oon vittu optimistine mut sit ku itellä menee huonosti nii hajoon ja vajoon iha täysin ja marisen ja märisen ja murehin. Mistä helvetistä mä teen kandin. Semmosessa ihmisessä, joka on kaikkien pitämä, ei oo mitään kunnon piirteitä. Mikä siinä on et oikeestaan kaikki hetket on jälkeenpäin aateltuna onnellisia. Ihanaa kattoo Sinkkuelämää aamukuuteen. Ja nyt mä vasta kysyin sen itseltäni aidosti: mikä kiire mulla on? Ei ne vuodet, jotka ei mene suunnitelmien mukaan valu hukkaan. Virheistä oppii, mut välillä ois vaan niin helvetin kiva jättää ne virheet tekemättä.


S y y s k u u
Vasta yks päivä takana, huomenna jälleen pitäis olla puhelias ja aurinkoinen. Uus Iholla on hyvä, siinon nyt miehiä. Silleen et tuntuu rennolta ja et koen voivani sanoo niille iha omana ittenäni vapaasti mitä vaa. Toka päivä syyslukukautta takana, ja tuntuu et räjähdän. Kiitti, et oot niin paljon, jotta mä uskallan olla enemmän. Elämä ei mee niinku suunnitelee, joten mä lopetin suunnittelun. Mun sanavarasto on niin huono, että yksinkertasesti pelkään, etten tuu ymmärretyksi. Vasta oli fuksi ja kaikki oli eessä. Timi Lexikonin ja TCT:n keikoilla oli kivaa. Heräsin aamulla hyvällä fiiliksellä: nukuin naurettavan vähän, mutta tällä mennään!


L o k a k u u
Koko ilta rakentu semmosista enemmän tai vähemmän merkittävistä kohtaamisista. Sen jälkee vaa mietin et Jyväskylään palaaminen oli kyl tähänastisen elämäni paras päätös. Nolasin itteni, ku kuuntelin Siivet auki ja fiilistelin kädet levällään tanssahdellen, ja sit joku heijastamaton jätkä oliki risteyksen toisella puolella. Nyt istun lentokoneessa Frankfurtista Lyoniin. Olin siis rautatieasemalla noin 23:30 ja podin jo huonoa omaatuntoa siitä, että valvotin Nooraa työpiävänä niinkin myöhään, mut se sano et ei perjantaina tarvii niin freeshinä olla, ja valvottiin johonkin 2-3. Tuntuu et kaks ystävystä on pakomatkalla omassa salapaikassaan, ja voi elää miten haluu. Nooralle on tarjottu mahollisuutta jäädä tonne töihin toukokuuhun asti, niin olin jo ihan fiilareis et mä otan sit kandin valmistumisen kunniaksi opintolainan, ja lennän tänne uudestaan. Sitä ranskaa haluaisin oppia, ja musta oli ihanaa, ku Noora sano et se on ihan varma, et mä oppisin ranskaa tosi hyuvin ja tosi nopeesti, et vuodenki jälkeen osaisin paljon. Jos mä saisin päättää, valmistuisin ruotsin, enkun, saksan ja ranskan opeks, joka osais myös vähän italiaa ja ehkä hepreaa tai jotain. Ihanaa lähtee kohta Vilmalle, siellä ei tarvii arkea miettiä.


M a r r a s k u u
Inspiroiduin aloittamaan uuden, terveemmän elämän. Haaveilen yhä ranskan opinnoista, ja yritän pähkäillä miten ja milloin saisin ne aloitettua. Mä haluun, että yliopisto tekee musta muutakin kun enkun ja ruotsin open. Voi kun Syke on hyvä. Nykyään millään muulla vuodenajalla kun kesällä ei oo mulle mitään arvoa. Villittiin Jutan kaa yleisöö meidän Robin-karaokella. Hitsi ku ei oo esim. paikallisprotua, ei sitä enää tutustu ihmisiin. Joogasta tulee niin hyvä ja vahva ja pystyvä olo. En kai mä nyt elä sillä "kunhan ei vaan sattuis mitään" -tavalla? Heräisinpä joskus neljältä huomenna ja Facebookissa hehkutettais avioliittolain hyväksymistä.



J o u l u k u u
Mihin oon unohtanut mulle eniten merkkaavan sisäisen kauneuden ja luonteenlaadun kehittämisen? Nyt ei stressaa aidosti mikää. Yliopistolla kertyy hirveesti tommosia "tuttuja",joita kohdatessa ei tiedä miten pitäis käyttäytyä. Oon ilonen ja aito. Sain esseet (8 kpl) valmiiksi, nyt alko loma! Sen tarkkaileminen turhauttaa, koska se ei oo ikinä ees vilkassu mua. Tai et mä oon se semihauska sidekicki, mutten ees oman elämäni päähenkilö. Amélie aamuyöllä inspiroi. Mä luulin, et tää elämänvaihe - nuoruus ja parikymppisyys - on pidempi. Mä päätän et mä meen seuraavan viiden vuoden sisällä ulkomaille pidemmäks ajaks.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ihastele, ihmettele, kommentoi, kauhistele, naura ja nalkuta.