3. lokakuuta 2014

Kauppakadun Appro 2014

Oli ihan sikakiva appro! Vaikka olinkin Kauppakadulla approilemassa jo kolmatta kertaa (yhyy, iski ikäkriisi kun tajusin, et suurin osa approista on suoritettu ja ens vuonna tohtori!), niin tää oli eka kerta jolloin
a) mulla oli opiskelijahaalari (koska 2012 ei ollut vielä Turku-haalaria tullut, ja 2013 en halunnut pitää vanhaa haalaria)
b) pystyin oikeesti bailaa loppubilepaikassa, eikä seuraavana aamuna tarvinnut herätä aikasin

Luin muuten jotain viime syksyn blogimerkintääni, ja näin mä kirjoitin: "Meidän haalarit ei ole vieläkään saapuneet, niitä odotellessa. Nehän on muuten oleva keltaiset, ihan huippua. Haluun ehdottomasti olla niin nolo, et käytän sitä sillei kokohaalarina - ainakin joskus." No, viime syksyn Helka, toiveesi on täytetty:
Aina, kun läsnä on paljon keltaisia haalareita (tai siis näitä meidän, icke-psykolog ja silleen!), niin mulla on joku pakkomielle ottaa valokuvia. Joten tittidii, opiskelijatovereiden jalkoja. Etkoiltiin meidän vuosikurssilaisten kanssa, ja muutenkin kierrettiin rasteja enemmän tai vähemmän porukassa.

Mut hoo, oli kivaa! Kauppakadun Approbatur on niin jättimäinen tapahtuma, et siinä on semmoinen speliaalimeininki. Ilta oli täynnä enemmän tai vähemmän randomeja kohtaamisia, loppubilepaikassa tapasin muun muassa viisi luokkakaveriani! Ja meidän päätösmesta oli tosiaan Giggling Marlin, joka on about kaikkien inhokkimesta, mut mun (ja jamojen) lemppari. Siellä sitten Jutan kanssa hengattiin pilkkuun asti, Laura ja Petra ja kumppanit  lähti vähän aikasemmin.
Petrakin tuli Helsingistä asti approilemaan, parhautta! Ens vuonna uusiks, eiks je.
Ja Jutta approilemassa ensimmäistä kertaa (mutta esimerkillisesti suoriuduttu; 18:30-3:30 liikenteessä)!
 Nyt on laudatur suoritettu! Ja leimathan keräsin vedellä ja kasvishampurilaisella.
Rivistö jatkuu, tosiaan enää tohtori ja übertohtori jäljellä. Iski muutenkin joku omituinen kriisi, et kohtalan sitä jo valmistuu! Tai kun viime vuonna oli vasta fuksi (toista kertaa), niin oli semmoinen fiilis et joo nyt alkaa uusi aikakausi elämässä ja se kestää jonkun 15 vuotta. Mut mähän oon tän vuoden jälkeen (toivottavasti) alemman korkeakoulututkinnon suorittanut, ja sit on enää pari hassua vuotta. Pitää tosiaan yrittää nauttia vuosista yliopisto-opiskelijana, koska kyllä ne loppujen lopuksi aika nopeasti hujahtaa. Eli enemmän haalarimerkkejä ja aamulle jatkuvia pippaloita, vähemmän nurinaa kursseista ja hommista, jotka kaatuu niskaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ihastele, ihmettele, kommentoi, kauhistele, naura ja nalkuta.