31. heinäkuuta 2014

Järvessä

Viime vuonna uin vain pari kertaa. Oli niin huono kesäsää. Nyt olen löytänyt uimisen riemun uudelleen. Pienenä saattoi uida kolmesti päivässä: heti herättyä pyöräiltiin uimaan, päivällä vielä uudelleen, kun kuumuus kävi sietämättömäksi, ja illan hämärässä istuttiin vielä pyyhkeeseen kääriytyneenä auton takapenkille, ja isä ajoi meidät uimaan.
Nyt asun 150 metrin päässä uimarannasta, ja se jos mikä on hienoa ja upeaa ja ihanaa. Keskisuomalaisena rakastan järvissä uimista, meressä olen uinut elämäni aikana ehkä viisi kertaa. Järvessä uiminen on jotenkin niin suomalaista. Ja kesäistä. Ja kaunista. Ja virkistävää.

Kävin äsken uimassa. En laske tätä toteutuneeksi yöuinniksi, yöuinti olkoon puolenyön jälkeen tapahtuvaa toimitaa. Vesi oli lämpimämpää kuin ilma. Vedessä on vapaa ja painoton ja rento. Tyyni vesi ja hiljaisuus, en meinaa saada siitä tarpeekseni.

Vielä on kesää jäljellä. Kuljin kotiin ja oli pimeää. Kerrostalon ikkunat ovat satunnaisesti valaistuja. Olen niin huolissani, että kesäkuu on mennyt, vaikka oikeastaan rakkaimmat kesämuistoni ovat loppukesästä. Kaikki kesälomamatkat perheen kanssa tehtiin vasta elokuussa. Käytiin iltakävelyillä ja syötiin terassilla iltahämärässä. Illat oli pimeitä, mutta lämpimiä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ihastele, ihmettele, kommentoi, kauhistele, naura ja nalkuta.