19. toukokuuta 2014

Fuksivuosi number två pulkassa

Eilen juttelin Facebookissa yhden kaverin kanssa. Kysyin, että miltä tuntuu olla käynyt taas vuosi yliopistoa. Sanoi, että eihän tässä vielä ehtinyt syventyä mihinkään, vasta perusasiat käyty. "Mites sulla?" Kirjoitin sadanviidentoista sanan vastauksen, jossa olin numeroinut mieleeni tulleet pointit yhdestä viiteen. "No siinähän sitä oli", kuului vastaus. Mulle tulee tosiaan tästä vuodesta muutamia juttuja mieleen, ja nyt kun tämä vuosi on ohi (uskomatonta!), voisin kirjoittaa pari(sataa) sanaa aiheesta.

Haikeus. Taas on yksi vuosi ohi. Viime keskiviikkona tenttisali oli täynnä tuttuja naamoja, joiden kanssa on tullut vietettyä vaikka kuinka hauskoja hetkiä syksyn, talven ja kevään mittaan. On käyty juhlimassa, on nuristu kursseista, on naurettu ruokalassa. Oikeastaan kaikkien kanssa tiet eroaa koko kesäksi, ja aika moni on myös hakemassa muualle opiskelemaan eli ei enää jatketa yhdessä svenssoneina ensi vuonna. Taas on kulunut ainutlaatuinen fuksivuosi, jota ei saa takaisin, ensi vuonna sitten taas ihan uudet kujeet ja haasteet ja hassutukset. 

Kiitollisuus. Tämä vuosi on ollut hyvin erilainen kuin viime (fuksi)vuosi: oon saanut asua ja opiskella kaupungissa, jota kohtaan rakkauteni ei ole vähentynyt hiukkaakaan, olen saanut opiskella oppiainetta, josta olen innostunut ja kiinnostunut ja kaiken lisäksi olen saanut ympärilleni ihan loistavan porukan ihmisiä! Me kaikki ruotsinlukijat hitsauduttiin mun mielestä tosi hyvin yhteen (mistä tuo yllä mainittu haikeus juuri johtuu), ja oon löytäny joukosta ystäviä, joista en ole edes uskaltanut haaveilla. 

Syksyllä 2012 aloitin 60 muun englannin fuksin kanssa, eikä kaikkiin tutustunut edes pintapuolisesti. Monesti tämän vuoden varrella olen fiilistellyt, että ehkä kaikella on tarkoitus. Ehkä mun kuului opiskella vuosi Turussa, jotta pääsin aloittamaan opinnot näin kivan porukan kanssa. Ja mikä tuuri muutenkin, että just nää ihmiset aloitti nyt, moni oli ponnistanut yliopistoon varasijoilta. Viime syksynä olin innoissani uudesta alusta, mutta samalla vähän toppuuttelin itseäni, että come on, ei ne ihmiset nyt mitään ihmeellisiä voi olla. Mutta kyllä ne oli! En voi uskoa, että oon löytänyt näin pienestä opiskelijamäärästä niin monta samanlaista hulluttelijaa ja höpsöttelijää kuin mitä mä itse olen.

Motivaatio. Hullua, että on kevät ja olen yhä motivoitunut. Kevät 2013 oli tosiaan melkoista pakkopullaa, ja odotin vain muuttoa ja oppiaineen vaihtamista. Nyt mun motivaatio ruotsin kielen opiskeluun on säilynyt läpi lukuvuoden, ja intoa riittää jopa kesäopintoihin. Tänä vuonna olen myös saavuttanut sisäisen motivaation, ja sehän on aivan mahtavaa! Ihanaa, kun saa opiskella jotain, joka oikeasti kiinnostaa ja inpiroi ja innostaa ja ah. - Okei, totta kai välillä ottaa päähän, vaikka sitten ruotsin kielioppi (ylempänä kuva havainnollistamassa) tai vaikeiden kirjojen henkevä analysointi, mut kyllä siitä jotenkin selvitään.

Odotus. Ensimmäistä kertaa musta tulee toisen vuoden opiskelija. Fuksivuosi on totta kai hauska ja jännä, mutta kaksi kertaa riitti kyllä mulle vallan mainiosti. Ihanaa, kun ensi vuonna on taas jotain uutta ja jännää; millaista on opiskella aineopintoja tai tehdä kandia? Pääsenköhän jatkamaan englannin opintoja? Lisäksi oon ensi syksynä tutorina, siitäkin tulee jännää ja ainutlaatuista.

Näiden ajatusten lisäksi päähäni ilmestyy aina välillä sellaisia ajatuksia, kuin "mä vaan oon käyny yliopistoo jo kaks vuotta, miten mä oon osannu, vähä siistii!" tai "vähänkö meni vuosi nopeesti, mitä ihmettä!".

Heippa fuksivuosi Jyväskylän yliopiston ruotsin opiskelijana, mulla oli aika huippua! Nähdään ensi syksynä uusien kivojen, hassujen, haastavien ja ihmeellisten asioiden parissa. Nyt mä taidan laittaa jotain kesäsempää ylle, ja lähteä nauttimaan auringosta ja Jyväskylän kesästä ylipäätään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ihastele, ihmettele, kommentoi, kauhistele, naura ja nalkuta.