1. elokuuta 2013

Tasapainoilua

Keskivertoa pidempänä ihmisenä tasapainoni ei ole ollut koskaan kummoinen. Nyt tuntuu siltä, että pitäisi oppia tasapainoilemaan aikuisuuden ja lapsellisuuden välillä.
Viime aikoina sitä ollaan oltu niin mahdottoman aikuisia: on käyty kampaajalla ja maksettu se itse, ollaan varattu aikaa hammaslääkärille, on käyty töissä. Olen myös leiponut pullaa ja selaillut sisustuslehteä omasta kämpästä samalla haaveksuen. Heräsin tähän aikuisuuteen melko yhtäkkisesti; koko kesä on asuttu vanhempien nurkissa ja eletty heidän rahoillaan, heidän tekemillä ruoilla. Nyt odotan jo innolla oman asunnon laittamista, omien ruokaostosten tekemistä, yliopisto-opiskelua ja ihan vaan sitä vapautta mennä ja tulla miten lystää ilman, että kokee velvollisuudekseen ilmoittaa siitä kenellekään.

Oli jotenkin huvittavaa huomata haaveilevansa tuommoisesta aikuisen arjesta, kun yleensä sitä ollaan niin kakaraa. Illat pitkät vaan keinutaan puistossa ja höpötetään itsekseen. Tykkään olla lapsellinen, utelias, iloinen ja ehkä joskus olen jopa naiivi. Tykkään siitä, kun minua luullaan ikäistäni nuoremmaksi ja siitä, kun ajanviettotapojani ja fanituksen kohteitani kummastellaan. 
Voinko olla samaan aikaan aikuinen ja lapsi ja ehkä pikkuisen teinikin? Voinko maksaa laskuja ja tehdä ruokaa ja sitten kieppua karusellissa ja kammata trollin hiuksia? Voinko paheksua nykynuorisoa ja kuitenkin ehkä vähän kadehtia heidän vaatteitaan ja skeittejään ja sitä rentoa menoa? Ehkäpä voinkin. Miksen voisi? Eikö se ole niin, että rankka työ vaatii rankat huvit? Jos sitä päivät joutuu esittämään vastuullista, esseetä kirjoittavaa ja pyykkiä pesevää aikuista, niin kai sitä voi sitten välillä hyppiä vesilätäköissä ja leikkiä keinupalloa.

Saatan myös vähän liioitella. En minä ole ainut tasapainoilija. En minä ole ainut sisäisesti lapsi, jota välillä naurattaa koko ajatus yliopiston käymisestä ja oman talouden pyörittämisestä. Siitä vaan tasapainoa treenaamaan: silmät kiinni nyt, jalasta kiinni nyt!

2 kommenttia:

  1. ihana ja aito, ajatuksia herättävä postaus! :) mun mielestä ihminen voi samaan aikaan olla lapsi ja aikuinen, ja piirteitä molemmista tulee esiin tilanteesta riippuen. ei tietyssä iässä tarvitse olla jotain, tärkeintä on olla oma itsensä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, kiva kuulla, että herätti jotain ajatuksia, tämä oli tällaista ajatuksenvirtaa vaan... :D

      Ja tuo on kyllä ihan totta, siihen mäkin aion pyrkiä; olla oma itseni ja toimia kuin itsestä tuntuu hyvältä. :)

      Poista

Ihastele, ihmettele, kommentoi, kauhistele, naura ja nalkuta.