2. heinäkuuta 2013

The Bling Ring

Mulla on aina vaihtelevasti materiaalisuuskausia. Tällä hetkellä olen taas jokseenkin kiinnostunut vatteista ja pukeutumisesta, joten ajattelin, että The Bling Ring olisi mielenkiintoista katsottavaa. Olin väärässä. Kaikki leffan materiaali vain ahdisti, ja olin ymmälläni: miten jotkut kengät tai laukku voi olla jollekin niin naurettavan tärkeä?

Olisin toivonut elokuvan olevan vähän realistisempi, ehkä vaikka dokkarimainen, kun kuitenkin tositapahtumiin perustui. Hahmot olivat mielestäni todella epäaitoja ja ylilyötyjä. Hahmojen feikkiys saattoi myös johtua siitä, etten vaan kyennyt samastumaan henkilöihin, joille materia ja huomio on kaikki kaikessa, ja varastaminen ihan okei ja jopa siistii.

Elokuvan henkilöt jäivät hirveän ontoiksi ja pinnallisiksi. Ei kerrottu, miksei varastaminen tuntunut henkilöistä väärältä tai mitä mieltä he olivat teoistaan jälkeenpäin. Itselleni ainakin oli niin käsittämättömän vaikeaa ymmärtä hekilöitä, että olisi ollut hyvä, jos heidän toimiaan ja ajatusmaalmaansa olisi vähän valotettu.

Elokuvan "päähenkilö" vaihtui jotenkin mystisesti kesken leffan. Kun olisi kaivannut lisätietoa ja vastauksia yhdeltä henkilöltä, jätettiinkin hänet täysin pimentoon ja keskityttiin toiseen. Elokuvan juoni ei erityisemmin edennyt. Saman kaltaiset kohtaukset toistuivat: juhlitaan klubilla, ajetaan autoa, ihaillaan luksusvaateita. 

Olisin itse siis kaivannut elokuvaan yksinkertaisesti enemmän asiaa. Ehkä ongelmana oli se, että elokuva oli tehty vain yhden lehtijutun pohjalta. Siitä on hankala repiä hirveästi syvyyttä jokaiseen osalliseen. En oikein käsitä, mitä leffalla haettiin. Kertoa nuorten tarina? Sen varmaan teki alkuperäinen artikkelikin, ei se liikkuvan kuvan katsominen bilejumputuksen tahtiin tee siitä yhtään sen kiehtovampaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ihastele, ihmettele, kommentoi, kauhistele, naura ja nalkuta.